Moi!
Tämän postauksen aiheena on digitaalinen identiteettini eli
se jälki, mikä minusta on jäänyt digitaalisesti elämään verkon ihmeelliseen
maailmaan. Sosiaalinen media on kehittynyt vasta kanssani samassa
tahdissa eikä vanhemmillani ole ollut profiileja heidän nuoruudessaan tai
hetkessä, jolloin olen syntynyt. Nykyaikana tuoreet vanhemmat jakavat
lapsistaan tietoa, kuvia ja muuta materiaalia nettiin hyvin varhaisessa
vaiheessa, useissa tapauksissa jo heti lasten synnyttyä tai jopa raskausaikana.
Toisin kuin näillä lapsilla, olen saanut itse luoda ensimmäiset digitaaliset
jäljet itseäni koskien.
Varhaisia alustoja, joihin olen perustanut käyttäjätilejä ovat olleet
lapsille ja nuorille suunnatut virtuaalimaailmat. Tällainen oli esimerkiksi Panfu,
jossa lapset pystyivät luomaan itselleen omat pandahahmot, joilla seikkailivat ympäri
Panfun virtuaalisaarta, pelasivat erilaisia pelejä ja kommunikoivat muiden pelaajien
kanssa. Panfuun liittyminen vaati vanhempien suostumuksen, mikä vahvistettiin äidin
sähköpostiosoitteen kautta.
Virtuaalimaailmojen lisäksi käytin nuoruudessa ahkeraan tahtiin myös Demi.fi
sivustoa, joka oli samannimisen lehden tilaajille tarkoitettu keskustelufoorumi.
Ensimmäiset kosketukset varsinaisiin kunnon sosiaalisiin medioihin sain
Facebookin myötä, ollessani n. 12-vuotias. Jos nimeni googlaa, Google tarjoaa
yhtenä vaihtoehdoista omaa Facebook-tiliäni. Muuten hakukoneista löytyy
suhteellisen vähän tietoa omalla nimelläni, sillä useissa sovelluksissa ja sivustoissa
on käytössä käyttäjänimet oikean sijaan ja nimi Venla hukkuu helposti
Venla-gaala otsikoiden alle ja Hartikainen tarjoaa autotaloa vaihtoehdoksi 😄
Olen sosiaalisen median käyttäjänä enemmän sisältöjen seuraaja, kuin niiden
luoja. Minulla on monia profiileja erilaisilla sosiaalisen median alustoilla,
kuten Instagramissa, Twitterissä, YouTubessa sekä TikTokissa, mutta usein
tyydyn enemmän tarkastelemaan muiden julkaisuja. Vaikka postaan mediaan
suhteellisen vähän tai julkaisuni ovat piilotettuja (vain läheisimmille kavereille
suunnattuja tms.), halutessaan minusta löytää kyllä yllättävänkin paljon tietoa,
jos sitä tahtoo etsimällä etsiä. Profiilejani tutkimalla saa helposti
käsityksen siitä, millaisissa sosiaalisissa ympyröissä liikun julkaistujen
yhteiskuvien ja kaverilistojen kautta. Spotifyini on julkinen ja sieltä selviää
millaisien artistien musiikkia kulutan.
Tämä oppimistehtävä digitaalisesta identiteetistä herätti ajattelemaan omaa
yksityisyyttä ja riskiä identiteettivarkauden uhriksi joutumisesta. Olen jättänyt
käyttöehtoja lukematta tai selannut ne puolihuolimattomasti läpi, joten en ole
täysin varma mihin kaikkiin tarkoituksiin tietojani lopulta käytetään. Selvästikkin tarvitsisin lisää perehtymistä aiheeseen.
